Kia ora,
Oon 16-vuotias suomityttönen ja lähdössä 2011-2012 vaihto-oppilaaks Aucklandiin, Uuteen-Seelantiin Rotaryn nuorisovaihdon kautta. Kuulostaako siistiltä? Must ainaki.
Musta ei kyllä alun perin pitäny ees tulla vaihtaria. Mut sit päätinki et must tulee, osin ehkä entisten vaihtareiden aivopesun ansiosta. Toisaalta oon seurannu vaihtoprosesseja - ainaki niiden kanssa käytävää paperisotaa - jo pienestä pitäen. Mun päätös hakea vaihtoon oli aika pikanen, toisaalta ehkä hätiköity, mut en kyllä ainakaan vielä kadu mun päätöstä, päinvastoin! Kun mä sain tietää et mut oli hyväksytty vaihtoon niin ite kohdemaa oli vielä vähän hämärän peitossa. Japanin ja Saksan harkinnan jälkeen hakulistan kärkeen sijoittui Uusi-Seelanti/ Australia, eksoottinen ja kiehtova Uusi-Seelanti ensisijaisena kohteena. Oon himo-onnelinen et vielä pääsinki Uuteen-Seelantiin! Se maa on ollu mulle joku sellanen kaukanen haavekuva ja nyt oikeesti meen sinne. Ja toisaalta aattelin et jos kerran lähen, lähen sitte kerralla kauas: Uutta-Seelantia kauemmashan Suomesta tuskin pääsee, sillä se on just maailman toisella puolen. Henkeäsalpaava luonto ja mielenkiintonen kulttuuri mm. Maori-perinteet ja -kieli, sekä myös englannin kieli houkutteli mua lampaiden(syönnin) luvattuun maahan. Halusin lähteä jonnekin epätavalliseen paikkaan, en liian monen vaihtarin kohdemaahan jenkkeihin.
Haluisin jo olla mun uudella 4,4 miljoonan asukkaan kotisaare(i)lla vaikka sielu ja sydän onki Suomessa ja kroppa tällä hetkellä Singaporelaisessa hotellihuoneessa. Mä aattelin ettei must koskaa tulis bloggaajaa, eikä ainakaa vaihtaribloggaajaa. Mut vissii must sit tulee.
Tää vaihtaribloggaaja asustelee siis tällä hetkellä Singaporessa, tosin väliaikaisesti, koska lauantaina matka jatkuu kohti uutta kotimaata Uutta-Seelantia 20 kg:n painosen matkalaukun ja 7 kg:n käsimatkatavaran kanssa – toivon vaa ettei singaporelaisten vaa’at huomais mun laukkujen (ja mun) liikakiloja tai ainakaa sakottais niistä :D. Mitoissa on aika vaikee pysyä: ei vuoden tavaroita voi saada mahtumaan 20 kiloon!? Ties kuinka monta kertaa äitin kaa punnittiin kotona mun laukkua ja karsittiin vaatteita pois. Mitä mun laukkuun enää ees jäi jäljelle?
Mä nukuin vikan yön kotona tosi hyvin ja tiistaina aamuyöllä automatkalla kentälle oli tosi levollinen olo: itkut oli jo itketty ja sisäsesti oli innostunu mut myös jännittyny olo. Hyvästien jättäminen rakkaille oli tietysti tosi vaikeeta, en käsitä et nähää vast ens kesänä! Olin mielessäni hyvästelly kaikkia jo jonku aikaa ettei se lopullinen hyvästely tuntuis niin shokeeraavalta. Mut hyvin mä selvisin. Toistaseks.
Lentokoneessa tuli istuttua yhteensä noin 14 h, ensin välillä Helsinki-Kööpenhamina, sen jälkeen 12 tunnin lento reittiä Kööpenhamina-Singapore. Melkein vuorokausi tuli valvottua putkeen ja vieläki väsyttää.
Meitä on siis parikymmentä Australiaan/Uuteen-Seelantiin menevää vaihtaria täällä Singaporen trooppisen huumaavassa kuumuudessa viettämässä orientaatioleiriä. Kellot oli sekasin, tultiin keskiviikkoaamulla aikasin jonka jälkee nukuttiin hotellissa pari tuntia. Sit ihan ku ois ollu uus päivä vaikka vähä oudolta tuntu, heikko olo ei kuitenkaa haitannu niin paljoo ettei shoppailemaan ois jaksanu lähteä. Kaupat Singaporessa on aika wow-elämys mut hillitsin itseni enkä tuhlannu kaikkia dollareita. Tossa säässä ei ees jaksa kunnolla kävellä ulkona, joten kauppojen pakastin oli houkuttelevampi vaihtoehto kuin ulkoilman sauna. Tääl on tosi korkeita taloja. Ja halpoja taksimatkoja. Ja kalliita kauppoja. Ja autoja. Tääl on kaikki.
Eilen illalla käytiin myös Night Safarilla, ajeltiin kärryllä pitkin eläintarhaa pimeessä katellen yöeläimiä ja olihan se muuten ihan hienoa mut mun polveen pisti joku ötökkä ja se polvi nyt on vähän turvonnu ja mua pelottaa et mitä mulle käy! Mut toistaseks ei turvotus oo pahentunu ainakaa, pitää vaa tyytyä seuraamaan tilannetta. Toivotaa parasta, en haluis mitää trooppista kuumetautia :/
Tänää käytii kiertoajelulla. Käytiin mm. Little Indiassa ja Chinatownissa ja kierros oli ihan mielenkiintonen vaikka kestiki aika monta tuntia. Sen jälkee tosin päästiin hotellin uima-altaalle viilentymään :)
Jäljellä on siis vielä pari päivää, huomenna mennään Sentosan saarelle. Vielä ei jännitä Uuteen-Seelantiin saapuminen mut must tuntuu et meen iha pannarii yksin sillä 9 tunnin lennolla Singaporesta Aucklandiin. No okei, ne tullimiehet pelottaa vähä. Ne voi olla pelottavia. Anyway must tuntuu et oon jo nyt iha rakastunu mun uuteen kotimaahan (sori Miika), mut katotaan sit vuoden jälkee millaset on fiilikset. Tässä vaaleanpunasessa rakkaudessa ei oo mitää jännitettävää, ei ees perhosia oo mahanpohjassa. Ehkä mä en oo vielä totaalisen rakastunu. Tää on vasta kaukoihastumista, koska lähempää tuttavuutta maahan mä teen sunnuntai-aamuna.
Päivitystiheys riippuu aika paljon mun tulevista isäntäperheistä, joita mulla on kolme kappaletta, mutta toivon että pystyisin edes parin viikon välein kirjottaa jotain, koska kirjotettavaa ja kerrottavaa takuuvarmasti on! Kuin ylionnekas oon ku saan sunnuntaiaamuna – toivottavasti – astua kevyin askelin sininen vaihtaritakki päällä Uuden-Seelannin kamaralle ja viettää siellä vuoden. Vaikka siitä vuodesta toivottavasti tulee unohtumaton, nii en silti aio unohtaa ketään siellä Suomessa. Jos haluutte mun osotteen eli jos ei vielä oo yms. nii laittakaa s-postia tai Facebookin inboxii viesti.
Kiva rakkaat jos ja kun jaksoitte lukea, mul on jo ikävä teitä :( puhutaa skypessä, mesessä, fb:ssä, ehkä puhelimessaki. Ja kaikki kirjeet ja kortit ja paketit ja s-postiviestit on enemmän ku tervetulleita ;) Vastausviestejä kirjoittelen aina heti ku ehin. Anteeks keskeneräisyys täs blogissa mut mullei ollu aikaa säätää yksityiskohtia!!! tunti netissä 8 dollarilla :(( mut hei
E noho ra tai jotain sinne päin and have heaps of fun there in Finland!
Lotta
P.S. nii ja äiti älä pelkää koska kyllä mä pidän itsestä huolen!
